Suomennettu hartaudesta:
Praise can break the chains
Charlyne Cares Devotion 8.10.2018

Kun teet parhaasi jatkaessasi seisomista avioliittosi puolesta ja yrität etsiä iloa odottamisessa, tuntuvatko jotkut päivät niin kuin vankilatuomiolta? Älä käsitä minua väärin – olet saanut kunniatehtävän, kun Jumala on kutsunut sinut seisomaan “muurinaukossa” puolisosi ja perheesi puolesta ja tiedät, että se on valtavan tärkeää. Jotkut päivät voivat kuitenkin tuntua siltä kuin olisit vankilassa; ruksaat lukemattomia päiviä pois kalenterista, teet päivittäisiä toimintoja ja “lusit” miettien, milloin odotus”tuomiosi” loppuu.

Eilen illalla luin Paavalista ja Silaksesta. Kun he matkustivat ja tekivät Herran työtä, he joutuivat ongelmiin. Ap.t 16:23-24 “Kun heidät oli perin pohjin piesty, heidät teljettiin vankilaan. Vartija sai määräyksen valvoa heitä tarkoin, ja niinpä hän saamansa käskyn mukaisesti vei heidät vankilan perimmäiseen soppeen ja vielä varmuudeksi pani heidät jalkapuuhun.”

Voitko samaistua tähän? Olet tehnyt, mitä Herra on käskenyt sinun tehdä, mutta sinusta tuntuu, että ystävät ja perheenjäsenet, jotka kritisoivat odotustasi, ovat piesseet sinut. Joinakin päivinä tuntuu, ettei pimeydestä ole ulospääsyä. Sinusta tuntuu, niin kuin Paavalista ja Silaksesta, että olet kiinni kahleissa ja vanginvartija tarkkailee sinua visusti.

Se, mikä kiinnitti huomioni tässä raamatunkohdassa, oli kuitenkin seuraavat jakeet. Jakeessa 25 sanotaan: “Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä.” Voitko kuvitella? Paavali ja Silas JATKOIVAT Jumalan ylistämistä, vaikka heidän tilanteensa oli melko paha. He olivat kipeitä ja kahlittuina, mutta he SILTI ylistivät Jumalaa! Muut vangit kuuntelivat heitä ja voin kuvitella, että he rohkaistuivat Paavalin ja Silaksen ylistyksestä. Minkä esimerkin Silas ja Paavali antoivatkaan noille vangeille, jotka olivat ehkä jo itse luopuneet kaikesta toivosta!

Joskus odottavina puolisoina me unohdamme, että iso osa odotustamme on rohkaista muita ympärillämme. Monesti me vain haluamme puolisomme kotiin niin pian kuin mahdollista, jotta kärsimyksemme voisi loppua. 2 Kor 1:4 sanotaan: “Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.” Kuinka moni ihminen ympärilläsi on vangittuna masennukseen, kaikenlaisiin aineisiin ja fyysiseen pahoinpitelyyn, alhaiseen oman arvon tunteeseen tai muihin vankiloihin, joissa Saatana yrittää meitä pitää?

Ympärillämme olevien ihmisten tulee nähdä, että vaikka me kärsimme, voimme silti ylistää sitä Yhtä, joka todella päästää meidät vapaiksi! Tekomme ja sanamme voivat antaa heille lohdutusta ja rohkaisua, jota he eivät ehkä ikinä löydä mistään muualta, ja joskus se voi tapahtua epätodennäköisimmissä paikoissa. Monet ihmiset, jotka tulevat Kristuksen luokse, tulevat, koska ovat kohdanneet kristityn, joka uskalsi kertoa elämänsä epätäydellisyyksistä häpeämättä tai nolostumatta. He arvostavat nähdessään kristityn, johon voivat samaistua, koska ovat itse kokeneet elämän koettelemuksia.

Toinen asia, joka kiinnitti huomioni jakeessa 25, on se, että Paavali ja Silas ylistivät Jumalaa keskiyön aikaan. Keskiyön ajatellaan usein olevan viimeinen tunti, viimeinen minuutti tai se aika, jolloin asiat ovat jo ohi ja käsitelty. Paavali ja Silas saattoivat kamppailla ajatuksia ja miettimistä vastaan, kuinka kauan he joutuisivat olemaan vankilassa. Mutta katso mitä tapahtuu jakeessa 26 “Yhtäkkiä tuli raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet lennähtivät auki, ja kaikkien kahleet irtosivat.” Siellä on se sana – yhtäkkiä! Kuinka moni meistä odottavista puolisoista odottaa yhtäkkiä-hetkeämme? Kuinka moni meistä rukoilee, että puolisomme kahleet irtoaisivat, jotta hän pääsisi vapaaksi erämaasta ja syntisestä elämäntyylistään?

Mutta milloin tuo yhtäkkiä-hetki tapahtui? KESKIYÖLLÄ! Millaista keskiyöllä on? Pimeää. Hiljaista. Kaikki on paikoillaan. Se aika päivästä, kun ajatellaan, että kaikki on jo tehty. Toisin sanoen keskiyö on se aika, jolloin vähiten odotetaan mitään tapahtuvan. On todennäköistä, että yhtäkkiä-hetkemme tulee siihen aikaan. Paavalin ja Silaksen ylistys katkoi kaikkien kahleet vankilassa, mutta sen lisäksi tuhoutui myös perustus koko paikalta, joka piti heitä vankina! Vau! Miten voimallinen todistus ylistyksestämme voikaan tulla kauheimpien olosuhteiden keskellä! Ylistyksemme kärsimystemme keskellä ei vain muuta meidän elämäämme, mutta se muutta myös elämiä ympärillämme!

Rakkaat odottavat puolisot, älkää ikinä unohtako, että seisomisemme avioliiton puolesta on niin paljon enemmän kuin vain sitä, että puoliso tulee takaisin kotiin. Seisomisemme tarkoituksena on usein tavoittaa monia ihmisiä ympärillämme, jotta voimme johdattaa heidät Kristuksen luokse, jotta he voisivat olla todella vapaita. Kun alat turhautua odotuksesi pituudesta, huomaathan, että odotuksesi voi olla yksi Jumalan keinoista tuoda muita Hänen luokseen – mikä on yksi tärkeimmistä asioista, jota uskovina voimme tehdä. 2 Piet 3:9 “Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. “

Pyydän, että rukoilette puolestani ja minä ehdottomasti rukoilen myös teidän puolestanne! Olkaa rohkaistuneita!

Charisse
Texas, USA
Rejoice Marriage Ministries

Kaikki raamatunkohdat ovat vuoden 1992 käännöksestä, ellei toisin mainittu.