Suomennettu hartaudesta:
Pruning our family tree
Charlyne Cares Devotion 17.9.2018
Sanotaan, ettei omena putoa kauas puusta. Minun sukupuuni on täynnä avioeroja, suhteita, melodramaattisia kontrollifriikkejä ja mielipahaa. Esi-isieni istuttamat siemenet ovat itäneet ja uhanneet tappaa toivoni menestyvästä avioliitosta. Oman tarinani ei kuitenkaan tarvitse päättyä samalla tavoin kuin esi-isieni tarinat.
Vanhempani erosivat, kun olin kahdeksanvuotias. Muistan paljot huudot, tappelut ja puolien valitsemiset. Kahdeksanvuotiaana minulla oli yksi tavoite: päästä aikuisikään häiritsemättä perhettäni.
Enpä osannut aavistaa, että tavoitteeni sisälsi muutakin kuin vain vanhempieni miellyttämistä. Suojelin itseäni ja sydäntäni, niin ettei minuun enää ikinä sattuisi. Vaikka ihastuin monta kertaa samalla luokalla oleviin poikiin, sydämeni oli kovettunut sille ajatukselle, että menisin ikinä naimisiin.
Miellyttämisenhalu ja välinpitämättömyys avioliittoa kohtaan kulkivat mukanani varhaiseen aikuisikään. Pidin välimatkaa ihmisiin ja vannoin, etten ikinä päästäisi ketään lähelleni. Jopa silloin, kun olin ottanut Kristuksen vastaan ja antanut Jumalan muuttaa elämääni, pidättelin sydäntäni – juuri sitä asiaa, jonka Hän halusi vapauttaa.
Kun olin 16-vuotias ja sain taas pakit yhdeltä söpöltä pojalta, mietin, mitä olin tehnyt väärin. Ystäväni oli antanut minulle kirjan siitä, miten rakkauselämä annetaan Jumalalle. Kirja sai minut harkitsemaan, että luottaisin Jumalaan tällä elämänalueellani. 16-vuotiaana, ensimmäistä kertaa elämässäni, annoin itseni haaveilla, että joku päivä minulla olisi aviomies.
Noin kolme vuotta sitten tapasin miehen, joka vaikutti erilaiselta kuin muut. Hänellä oli hyvä tausta, hyvä kristitty henki, ja sydän, joka palasi halusta saada minut omakseen. Tuo mies oli kaikkea, mitä halusin. Ennen kuin hän sormusti minut, minussa oli kuitenkin 15 vuotta aiemmin istutettu pelon siemen, joka kasvoi myrkylliseksi kasviksi. Se myrkytti kaikki hänen osoittamansa rakkaudenosoitukset katkeruudella ja kriittisyydellä.
Pelkoni avioliitosta oli juurtuneena epäonnistumisen pelkoon: pelkoon siitä, että tekisin samat virheet kuin vanhempani. Ennen kuin edes ajattelin naimisiinmenoa tämän miehen kanssa, ihmiset olivat varoitelleet minua, että avioero olisi lähes väistämätön omien vanhempieni takia. Kannoin mukanani kirousta, joka oli tuominnut minut katkeraan, eristäytyneeseen ja toivottomaan elämään.
Pelkoa ei rakkaudessa ole. Vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
1 Joh 4:17b-18
Nämä jakeet tuntuivat ennen tuomiolta, kunnes Jumalan täydellinen rakkaus uudisti uskoni ja puhdisti sydämeni kaikesta pelosta, jota minulla oli avioliittoa kohtaan. Jumalan rakkaus teki työtään minussa ja rikkoi avioeron kirouksen elämässäni, avioliitossani ja tulevissa lapsissani. Kun aviomieheni pyysi minua naimisiin kanssaan, otin uskon askeleen ja suostuin viettämään loppuelämäni unelmieni miehen kanssa.
Meillä oli haasteita alusta asti: perheen sisäisiä erimielisyyksiä, talousongelmia, ja pieniä oikkuja töissä, jotka häiritsivät meitä ja aiheuttivat stressiä. Päätimme kuitenkin asettaa Jumalan avioliittomme keskipisteeksi. Se oli päätös, jota kummankaan meidän vanhemmat eivät olleet tehneet. Se oli päätös, joka muuttaisi sukupuutamme.
Koska Jeesus on elämämme keskipisteenä, meillä ei ole mitään syytä pelätä avioeroa. Tosiasia on, että avioero, aviorikos ja anteeksiantamattomuus rehottavat niin minun kuin mieheni sukupuissa, mutta meidän rakkaustarinamme ei tarvitse sisältää näitä samoja asioita. Olemme kerta kaikkisesti päättäneet kulkea Kristuksen tietä. Uskomme, että olemme rikkoneet sukupuumme kirouksen, sillä meidät on oksastettu Kristuksen sukupuuhun. Meidän tai meidän tulevien lastemme ei tarvitse kärsiä avioeron kirouksesta.
Jos sinun sukupuustasi löytyy avioeroa, sinun oman tarinasi ei tarvitse päättyä siihen. Tee päätös seisoa puolisosi rinnalla kaikkina aikoina. Rukoile avioliittosi puolesta ja lastesi avioliittojen puolesta. Usko, että Jumala voi eheyttää sen, mikä on joskus rikkoutunut.
Siunauksin,
Elisabeth Warner
Rejoice Marriage Ministries
Kaikki raamatunkohdat ovat vuoden 1992 käännöksestä, ellei toisin mainittu.