Suomennettu hartaudesta: The longest mile Charlyne Cares Daily Devotional 26.9.2017

Tämän päivän kirjoitus on Bobilta, joka oli tuhlaaja, joka palasi takaisin kotiin. Menimme uudelleen naimisiin ja olimme naimisissa vielä 23 vuotta ennen kuin Herra otti hänet Taivaan kotiin. Bob kirjoitti 19 kirjaa tuhlaajan näkökulmasta noiden kahden vuosikymmenen aikana avioeromme ja uudelleen avioitumisemme jälkeen. –Charlyne

Jumala, Herra Jumala, on puhunut ja kutsunut koolle koko maanpiirin, idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka.
Ps 50:1

Onko Jumala ikinä muistuttanut sinua asiasta, joka tapahtui vuosia sitten? Jokin unohtunut tapahtuma tulee yhtäkkiä mieleen, kun tekee jotakin täysin eri asiaa. Niin kävi minulle sunnuntaina, kun Jumala muistutti minua pisimmästä mailistani, jonka olen ikinä kulkenut. Muistot tulivat vyöryen takaisin, kun katsoin televisiosta jumalanpalvelusta.

Luuletko, että pisin mailini oli se, kun matkasin 10-vuotiaana vanhempieni kanssa Greyhound-bussissa ja jätimme isovanhemmat Kentuckyyn ja aloitimme uuden elämän Floridassa? Se oli kyllä vaikeaa, mutta perheemme oli täynnä toivoa uudesta elämästä Floridassa. Se ei siis voinut olla pisin mailini.

Entäs sinä syksynä, kun lukion jälkeen matkustin Cincinnatiin opiskelemaan hautausurakointia korkeakouluun? Se oli ensimmäinen kerta pois kotoa, mutta toiveissani oli joskus tulla hautausurakoitsijaksi, joten se ei ollut pisin mailini.

Ehkä se oli yksi maili vanhempieni ja Charlynen vanhempien kodin välillä, kun matkustin hakemaan tuota uutta tyttöä ensitreffeille? Ei, se ei olisi voinut olla pisin maili, koska olin niin innoissani.

Seuraavan 10 vuoden aikana meillä oli kolme reissua sairaalaan, kun kuljetin mukanani hyvin raskaana olevaa vaimoa. Ne reissut olivat aika pitkiä, kun vaimoni ähki synnytystuskissaan, mutta jokainen matka oli luonteeltaan toiveikas, koska pian saisimme tuoda kotiin vastasyntyneen pojan tai tytön.

Luuletko, että pisin mailini oli sinä iltapäivänä, kun pakkasin kaikki tavarani autooni ja muutin halpaan motelliin? Ei, koska Saatana oli täyttänyt pääni synnillisillä fantasioilla, joiden perusteella aioin toimia. Kyllä se varmasti oli vaikeaa, todella vaikeaa ajaa pois siitä ainoasta kodista, joka meillä oli, ja jättää jälkeensä järkyttynyt vaimo ja kolme lasta. Vihollinen oli kertonut minulle juuri sen, mitä hän on kertonut sadoilletuhansille muille tuhlaajapuolisoille. Hän sanoi, että kaikki kyllä selviäisivät, mutta minun pitäisi pitää itsestäni huolta. Sitä paitsi enkö ansainnut hieman onnellisuutta?

Vuosia myöhemmin tein kaksi reissua hautausmaalle, missä sanoin hyvästit vanhemmilleni ikuisuuden tällä puolen. Jopa ne pitkät mailit olivat siedettäviä, koska tiesin, että vanhempani olivat lähteneet ikuiseen elämään Herramme Jeesuksen kanssa.

Pisin mailini oli eräänä sunnuntai-iltana vuonna 1986 ajellessani juuri ennen auringonlaskua. Ajoin länteen PGA Boulevardia Palm Beachin piirikunnassa valmistautuen suuntaamaan kohti valtatie 710:ä. Ei, siellä ei ollut onnettomuutta, eikä siellä ollut autoa ongelmissa. Itse asiassa kellään muulla kuin Jumalallani ja minulla ei ollut tietoa siitä, mitä autoni sisällä oli meneillään.

Olin yksin, palaamassa “sikolättiini”, sen jälkeen kun olin käynyt kylässä lasteni ja vanhempieni luona Pompano Beachilla. Määränpääni oli Okeechobee 100 mailin päässä kotoa. Sieltä etsin yhä synnin kautta sitä onnellisuutta, jota Saatana oli luvannut.

Taustatietona pisimpään mailiini: maailman mittapuun mukaan minulla meni hyvin. Olin hautausurakoitsijana yhdessä toisesta hautaustoimistosta koko Okeechobeen piirikunnassa. Siellä sanottiin olevan 2000 ihmistä ja 4000 lehmää. Siinä yhteisössä olin yksi niistä muutamasta miehestä, jotka menivät joka päivä töihin puvussa ja kravatissa, joten sain huomiota naisilta. Asuin yksin kaksikerroksisessa rivitalossa.

Maailmalle näytti siltä, että olin toipunut avioerosta ja olin onnellisesti sinkku. Kukaan ei osannut epäillä, että kuolin sisältäpäin, täynnä syyllisyyttä ja häpeää siitä, että olin jättänyt perheeni. Vaikka minulla oli valloituksiani kuinka tiuhaan tahtiin, todellinen onnellisuus pakeni luotani. Kyllä, olin kirkossa joka sunnuntai. Voisitko odottaa vähempää hautausurakoitsijalta, jolla oli haku päällä?

Pisin mailini tuli siihen aikaan päivästä, kun ajaminen länteen kohti laskevaa aurinkoa ei ollut häiritsevää, mutta aurinko ei ollut vielä kokonaan laskenut. Minulle tuli ohimenevä ajatus “Mikä minua odottaa edessäni 50 mailin päässä Lehmäkaupungissa?”. Ajattelin työtäni, asuntoani ja naisystäviäni. Jotenkin tajusin, ettei mikään niistä asioista voisi ikinä täyttää sitä tyhjiötä elämässäni, joka oli noin 50 mailin päässä takanani taustapeilissä. Ajattelin vaimoani, lapsiani, vanhempiani ja kotiamme. Minä vain ajattelin elämääni, jaksoa takanani ja jaksoa edessäni, eikä niitä voinut verrata toisiinsa.

Ajoin valtatie 710:ä pitkin kohti Indiantownia ja myöhäisillan aurinko sädehti tasaisten laitumien yli kuljettajan puoleiseen ikkunaani. Tiedän nyt, että Jumala puhui minulle, kehottaen minua kääntymään takaisin ja menemään kotiin, eikä jatkamaan Okeechobeehen.

Meni pitkään ennen kuin tajusin, että se oli ollut Jumala, joka muistutti minua siitä minne olin mennossa verrattuna siihen, mikä odotti kotona. Sivuutin ajatuksen sillä, että olin vain yksinäinen, ja jatkoin eteenpäin. Edes ajatukset synnillisistä suunnitelmistani tulevalle viikolle eivät lieventäneet sitä, mitä tunsin. Ajoin eteenpäin, mutta se mitä tunsin, oli melkein kuin vahva magneettinen vetovoima, joka yritti saada autoani kääntymään takaisin kohti Pompanoa.

Ihmiset hämmästyivät nähdessään, kuinka mykät puhuivat, raajarikot tervehtyivät, rammat kävelivät ja sokeat näkivät, ja he ylistivät Israelin Jumalaa.
Matt 15:31

Kyllä, meillä on oma vapaa tahtomme, niin kuin ihmiset haluavat usein sinua muistuttaa. Mutta Jumalalla on 10 000 tapaa kiinnittää huomiomme, kun vapaa tahtomme ei asetu samaan linjaan Hänen tahtonsa kanssa meidän elämässämme. Hän olisi voinut antaa minun ajaa kuuseen sinä iltapäivänä, tai ainakin antaa auton moottorin räjähtää. Sen sijaan Hän antoi minun jatkaa eteenpäin. Hänen kutsunsa minulle muuttui kuitenkin yhä kovaäänisemmäksi.

Mietit varmaan, kuinka pian tuon sunnuntai-iltapäivän pisimmän mailin jälkeen menin kotiin. Sen on täytynyt olla ainakin yli vuoden päästä. Yrittäessäni päästä pois kivusta, siitä sanoinkuvaamattomasta kivusta, jota tunsin syvällä sisimmässäni, muutin Okeechobeestä Ft. Pierceen. Olisin voinut muuttaa 4000 mailia 40 sijaan, mutta Jumalalta tuleva synnintunto olisi aina ollut yhden askelen päässä.

Joka kerta tällä viikolla lukiessani sähköpostia tai kirjettä, jossa joku vilpittömästi puolisoaan takaisin odottava kertoo minulle tai Charlynelle, ettei mitään näytä tapahtuvan hänen tuhlaajapuolisonsa elämässä, mieleeni muistuu pisin mailini. Charlyne saa tietää pisimmästä mailistani, kun lukee tämän viestin. Siitä on yli 24 vuotta, kun Jumala puhutteli minua tuona sunnuntai-iltapäivänä.

Puhuuko Jumala tuhlaajapuolisoille? Kyllä, kyllä ja tuhat kertaa kyllä. Rakkaasi ei ehkä tajua, että se on Jumala, mutta jonakin päivänä hän tajuaa. Rukoilen, että jatkat rukoilua, paastoamista ja odottamista, varmana siitä, että suuri Jumalasi käsittelee rakastasi juuri tänä päivänä vastauksena rukouksiisi. Jos voisit nähdä sen hengellisen sodan, jota henkimaailmassa käydään, ja miten puolisosi sielu menee voittajalle ikuisiksi ajoiksi, meidän ei tarvitsisi lukea siitä, miten kenenkään odotus on “liian vaikeaa”. Jos voisit nähdä kaiken sen, mitä tapahtuu, odottaminen olisi helppoa, koska se ei vaatisi uskoa. Jumala haluaa nähdä, että turvaudut ainoastaan Häneen.

Mutta vaikka jotkut ovatkin olleet epäuskoisia, ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei toki! Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava.
Room 3:3-4a

Toivottavasti otat vastaan sanasen häneltä, joka on kulkenut sen pisimmän mailin. Jumala tekee työtään tuhlaajapuolisosi sydämessä ja elämässä joka päivä vastauksena rukouksiisi. Koska niin tapahti minulle, kun vaimoni rukoili, voin yhtyä virrentekijän sanoihin “Ei ole salaisuus, mitä Jumala voi tehdä.”

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen.
Room 5:1-2

Koska Hän elää,
Bob Steinkamp
Rejoice Marriage Ministries

Katso uuusimmat julkaisut TÄÄLTÄ.

Lue lisää Bobin kirjoituksia TÄÄLTÄ