Suomennettu hartaudesta: Remember you loaves and fishes (Charlyne Cares Devotion 24.6.2019)

Vierailijan kirjoituksen on kirjoittanut joku odottava puoliso. Alla olevat näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä kuvasta Rejoice Marriage Ministries:n tai Steinkampien näkemyksiä.

Olen ollut täällä nyt pari vuotta ja minun täytyy kiittää Jumalaa siitä, että avioliittoni eheytyi noin puoli vuotta sitten. Se on prosessi, joten Jumala työstää edelleen asioita minun ja aviomieheni välillä, mutta moniin “isoimmista” rukouksistani (luulen, ettei Jumala pidä yhtä rukousta suurempana kuin toista, mutta ne olivat isoja MINULLE) on jo vastattu. Jos epäilet sitä, eheyttääkö Jumala todella avioliittoja huolimatta olosuhteista, jotka näyttävät epätodennäköisiltä tai mahdottomilta, niin minä olen taas yksi elävä todiste siitä, että Hän kyllä tekee niin.

Isä on opettanut minulle monia opetuksia viimeisten muutaman vuoden aikana, kun olen etsinyt Häntä päivittäin. Jotkut opetuksista ovat tulleet uskovien ihmisten kautta ja toiset Hän on kirjoittanut suoraan sydämeeni Hänen Sanansa kautta. Opetus, jonka tänään haluan jakaa, on sellainen jonka Hän osoitti minulle suoraan ja jota olen käyttänyt perustavanlaatuisena periaatteena koko sen ajan, kun olen rukoillut avioliittoni puolesta. Toivon, että se on yhtä inspiroiva ja käytännöllinen sinulle kuin se on ollut minulle.

Ensin haluan asettaa perustan (vaikkakin rohkaisen sinua lukemaan tämän kaiken itseksesi):

Matteuksen evankeliumissa 15:32-39 Jeesus ruokkii suuren väkijoukon ihmeellisesti jo toisen kerran. Paikalla on 4000 miestä (sekä lisäksi naiset ja lapset), ja Jeesus kiittää Jumalaa ja murtaa seitsemän leipäpalaa ja muutaman kalan, jotka opetuslapset jakavat ihmisille. Kun väkijoukko on syönyt kyllikseen, opetuslapset keräävät seitsemän täyttä korillista tähteitä leivistä ja kaloista. Sitten Jeesus ja opetuslapset lähtevät alueelta veneellä.

Seuraavaksi siellä minne he ovat saapuneet, fariseukset ja saddukeukset vaativat Jeesusta esittämään ihmeen todistaakseen itsensä heille. Jeesus kieltäytyy ja kehottaa opetuslapsia olemaan varuillaan heidän lähellään, ja vertaa fariseusten ja saddukeusten vääristynyttä uskoa “hapatteeseen”. Opetuslapset eivät ymmärrä vertausta ja ajattelevat, että Jeesus on harmissaan siitä, etteivät he tuoneet mukanaan yhtään leipää tullessaan järven yli. (Voit lukea siitä Matt 16:1-6.)

Jeesus huomasi sen ja sanoi heille: “Te vähäuskoiset! Te puhutte vain siitä, että teillä ei ole leipää. Ettekö te vieläkään ymmärrä? Ettekö muista niitä viittä leipää, joista riitti viidelletuhannelle? Ja kuinka monta korillista te vielä keräsitte? Entä ne seitsemän leipää, joista riitti neljälletuhannelle? Ja kuinka monta korillista te keräsitte? Kuinka te ette ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä? Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta.”
Matt 16:8-11

Tästä lyhyestä puheesta saa niin monta tärkeää opetusta, jotka myös yhdistyvät, tukevat ja saavat tukea muista raamatunkohdista Uudessa testamentissa. Voisin puhua Sanan käyttämisen tärkeydestä ja kyvystä huomata, milloin uskollisena esiintyvä henkilö ei käyttäydy tai opeta Jumalan mielen mukaan (Matt 7:15-20; 2 Tim 2:15). Voisin puhua siitä, miten Jeesus lupasi meille, että Jumala hoitaa kaikki tarpeemme, eikä meidän tarvitse huolehtia maallisista asioista kuten siitä, mitä syömme tai mitä puemme päälle, koska meillä tulee olla vain uskoa, että Jumala huolehtii (Matt 6:25-33). Tässä on kuitenkin se opetus, johon haluan tänään keskittyä:

Jeesus sanoi juuri, että osa uskoa on se, että muistaa, mitä Jumala on jo tehnyt elämässäsi.

Katso uudelleen tuota kohtaa. Hän sanoo: “Te vähäuskoiset! Ettekö te vieläkään ymmärrä? Ettekö muista…?” Hän on juuri kertonut sinulle tavan, kuinka voit rakentaa uskoasi. Muista.

Ymmärräthän, että näiden tapahtumien läheisyys toisiinsa Raamatussa on tärkeää. (Toinen) leipien ja kalojen ihme tapahtui, he menivät veneeseen ja ylittivät järven (jos tarkistat tämän, niin kyseessä oli Genesaretinjärvi, joka on noin 13 km leveä) ja uudella alueella Jeesus ja opetuslapset kävivät tuon keskustelun. (Sen näkee siitä, että jakeessa 5 mainitaan, etteivät he ottaneet leipää mukaansa ylittäessään järven, mikä meille juuri kerrottiin).

Voidaan siis selvästi nähdä, ettei ollut kulunut paljon aikaa väkijoukon ruokkimisesta siihen, että opetuslapset alkavat murehtia, ettei heillä ole leipää syötävänään. Kyseessä on ollut enintään päivien pituinen ero (tai on saattanut tapahtua samana päivänä) ja he olivat jo unohtaneet, että itse Jumalan poika käveli ympäriinsä maan päällä heidän kanssaan ja voisi ruokkia heidät ihmeellisesti aina kun he sitä tarvitsivat.

Silti seuraava asia, jota opetuslapset tekivät ja josta Raamatussa meille kerrotaan, on se, kun he epäilevät, mistä heidän seuraava ateriansa tulee. Ja Jeesus sanoi sen, koska he olivat jo unohtaneet. Koska jos he olisivat muistaneet sen, mitä oli JUURI TAPAHTUNUT, he sanoisivat “No, Jumala selkeästi hoitaa tämänkin tarpeen, koska Hän hoiti meidän tarpeemme aikaisemminkin.”

Joten viestini sinulle tänään on: Mitkä leipäpalat ja kalat ovat juuri tapahtuneet sinulle? Pyysitkö merkkiä ja sait sen? Rukoilitko läpimurtoa ja aloit saamaan siitä todisteita? Mitä tahansa Jumala on tehnyt sinulle, MUISTA. Siksi on hyödyllistä pitää päiväkirjaa, johon kirjoitat ylös, mitä olet pyytänyt Jumalalta ja milloin sait sen. Jos huomaat epäileväsi, palaa takaisin ja muistuta itseäsi kaikista niistä rukouksista, joihin Hän on jo vastannut. Koska osa uskoa on siinä, että muistetaan, mitä Hän on jo tehnyt.

Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme.
1 Joh 5:14-15

AJ
Kanada
Rejoice Marriage Ministries

Katso uuusimmat julkaisut TÄÄLTÄ.

Katso uuusimmat julkaisut TÄÄLTÄ.