Suomennettu hartaudesta: The lion’s den (Charlyne Cares Devotion 18.3.2019)

Vierailijan kirjoituksen on kirjoittanut joku odottava puoliso. Alla olevat näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä kuvasta Rejoice Marriage Ministries:n tai Steinkampien näkemyksiä.

Silloin kuningas käski noutaa Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Kuningas sanoi Danielille: “Sinun jumalasi, jota sinä alati palvelet, pelastakoon sinut!” Luolan suulle tuotiin kivi, ja kuningas sulki sen sinetillään ja ylimystensä sineteillä, ettei mikään voisi muuttaa Danielin kohtaloa.
Dan 6:16-17

Ah… Leijonan luola. Se kamala, pelottava paikka, jossa Herra ilmestyi Danielille mahtavalla tavalla. Jos en tietäisi, miten tämä tarina päättyy, voisin ajatella, että tämä on Danielin loppu. Leijonan luolasta ei ollut ulospääsyä, ei toista lopputulosta, ei mahdollisuuksia selviytyä.

Minä kuitenkin tiedän, miten tuo tarina loppuu. Se hämmästyttää minua aina, vaikka olisin lukenut sen kuinka monesti. Ja se antaa minulle aina toivoa.

Minä olen ollut leijonan luolassa monta vuotta. Avioliittoni eteen on vieritetty avioeron kivi, joka on sinetöity avioliitolla toisen kanssa, peitelty vuosien “aviorikosliitolla” ja liimattu vielä useamman vuoden hiljaisuudella.

Aika mahdotonta, eikö? Ja moni on sanonut minulle samaa asiaa. “On kestänyt liian kauan.” “Hän ei ikinä muutu.” “Sinun pitää mennä eteenpäin elämässäsi.” “Miksi edes haluaisit hänet takaisin?” Tunnustan, joskus olen kuunnellut näitä arvostelijoita ja sanonut itselleni samoja asioita. Herra kuitenkin palauttaa minut aina takaisin Danielin ja leijonan luolan tarinaan. Mahdoton tilanne, jossa Hän ilmestyi juuri oikeaan aikaan ja sai aikaan ihmeellisen lopputuloksen. Ja juuri niin kuin Herra pelasti Danielin leijonan luolasta, Hän pelastaa minun perheeni, huolimatta siitä kuinka suuri kivi on, tai kuinka lujasti luolan suu on sinetöity.

Aamun koitteessa kuningas nousi ja kiirehti leijonien luolalle. Tultuaan luolan suulle hän huusi Danielia murheellisella äänellä ja sanoi: “Daniel, elävän jumalan palvelija! Onko jumalasi, jota sinä alati palvelet, pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?” Daniel vastasi: “Ikuisesti eläköön kuningas! Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua, koska Jumalani havaitsi minut viattomaksi, enkä minä ole tehnyt mitään väärää myöskään sinua kohtaan, kuningas.” Kuningas ilahtui kovin ja käski nostaa Danielin luolasta. Hänet nostettiin ylös, eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa.
Dan 6:19-23

Minulla on kaksi suosikkiajatusta tästä raamatunkohdasta. Ennen tätä raamatunkohtaa jakeessa mainitaan, että kuningas Dareioksella oli rankka yö sinä yönä. Hän ei pystynyt syömään, ajattelemaan, eikä nukkumaan. Hän oli huolissaan Danielista, koska hän tavallaan piti ja ihaili häntä. Olihan hän kuullut tarinan siitä, miten Daniel, varustautuneena Jumalan viisaudella, oli pystynyt tulkitsemaan unen edelliselle hallitsijalle kuningas Nebukadnessarille (Luku 2). Eikä ollut varmaankaan salaisuus, mitä Danielin Jumala oli tehnyt Sadrakille, Mesakille ja Abed-Negolle, kun heidät oli heitetty tuliseen uuniin (Luku 3). Ajattelen, että ehkä, ihan vaan ehkä, kuningas Dareios uskoi sydämessään, että Danielin Jumala pystyisi pelastamaan.

Omassa elämässäni olevista arvostelijoista huolimatta tiedän, että on myös niitä, jotka syvällä sisimmässään uskovat kanssani. He saattavat puhua mahdottomuuksista, mutta he myös uskovat ihmeisiin. Nämä ihmiset ovat niitä, jotka tulevat olemaan täydellisen ymmällään, kun Herra ilmestyy avioliittooni ja kääntää kaiken ympäri. Kun Hän ottaa sen mikä näyttää mahdottomalta ja tekee siitä mahdollista. Kun Hän antaa minun astua luvattuun maahani ja kaikki on paikoillaan.

Herra, teidän Jumalanne, vie teidät nyt siihen maahan, jonka hän on esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille vannomallaan valalla luvannut teille. Te saatte omaksenne suuria ja kauniita kaupunkeja, joita ette ole rakentaneet, taloja, jotka ovat täynnä kaikenlaista hyvää, mitä ette ole niihin hankkineet, kallioon hakattuja vesisäiliöitä, joita ette ole itse hakanneet, viinitarhoja ja oliivipuita, joita ette ole istuttaneet. Kun sitten syötte itsenne kylläisiksi, varokaa unohtamasta Herraa, joka johdatti teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta.
5 Moos 6:10-12

Toinen suosikkiajatukseni yllä olevasta Danielin raamatuhnkohdasta on sanat “Hänet nostettiin ylös, eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa.” Vau! Mitä tuohon voi sanoa? Herra ei vain lupaa minulle mahdotonta, vaan Hän sanoo, että sitten kaikki on niin kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Daniel tuli ulos leijonien luolasta naarmuitta, koska hän oli luottanut Jumalaansa. Jos pystyn jatkamaan luottamista – jatkamaan kävelemistä, jatkamaan uskomista, jatkamaan rukoilemista – sitten minä myös voin tulla esiin tästä leijonan luolasta ilman mitään haavaa. Enkä vain minä, vaan puolisoni, lapseni, lastenlapseni… meidät kaikki tehdään uudeksi.

Ei, tämä leijonan luola ei ole mukava paikka juuri nyt, mutta luulen, että tämä on juuri se paikka, jossa Jumala haluaa minun olevan juuri nyt. Tiedän, että Hän tekee työtään mahtavasti minun puolestani, valmistelee uutta ja eheytynyttä avioliittoa ja perhettä minulle. En malta odottaa, miten tämä päättyy!

Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava. 
Jaak 5:11

Kim
Nebraska, USA
Rejoice Marriage Ministries

Katso uuusimmat julkaisut TÄÄLTÄ.

Katso uuusimmat julkaisut TÄÄLTÄ.