Suomennettu hartaudesta: Everything I have is yours (Charlyne Cares Devotion 6.5.2019)

Vierailijan kirjoituksen on kirjoittanut joku odottava puoliso. Alla olevat näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä kuvasta Rejoice Marriage Ministries:n tai Steinkampien näkemyksiä.

Aikainen aamuaurinko venyy pitkäksi ikkunan läpi samoin kuin edessäni olevat tunnit. Käperryn tuoliini kahvi kädessäni ja yritän niin kovasti etsiä toivoa uuden tulevan päivän horisontista. Niin kuin monet teistä, olen opetellut ulkoa ja julistanut “Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitsen ja riemuitsen siitä.”

Joinakin päivinä riemuitseminen tuntuu viimeisimmältä asialta, mitä haluan – tai pystyn – tekemään. Yksinäisyys. Katkeruus ja viha hiipivät varastamaan ilon. Rahan puute. Kokonaisvaltainen tunne voimattomuudesta, varsinkin kun katson haavoittuneiden lasteni kasvoihin. Kaikki kasaantuvat kuin vuoreksi, joka on valmis sortumaan, kunnes tuo aamuaurinko näyttää kuin pitkältä sormelta, joka osoittaa kiroustaan minua kohti. Taas yksi päivä selviytymistä mahdottomissa olosuhteissa.

Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin, mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?
Sananl 18:14

Kuinka usein olemmekaan saaneet lohdutusta Bobin rehellisestä tarinoista tuhlaajan mielestä ja sydämestä. Mikä siunaus ovatkaan Charlynen jatkuvat rohkaisut siitä, että luotetaan Jumalan toimivan rakkaamme elämässä, kunnes tämä “tulee järkiinsä”.

Tänä aamuna mietiskelin taas kerran tuhlaajapojan tarinaa, kun ajatukseni ajautuivat vanhempaan veljeen. Huomaan, miten samanlaisia hänen tunteensa saattavat olla kuin meillä odottavilla puolisoilla.

Kun hänen veljensä lähtee oman perintöosuutensa kanssa (puolet pankkitilistä, hänen osuutensa huonekaluista yms.) rellestääkseen nautinnoissa, hän pitää paikkoja kunnossa, hikoilee auringossa, eikä koskaan näytä saavan lepotaukoa. Mietin, saiko hän ikinä viestiä niistä kaikista asioista, joista hänen veljensä nautti siellä erämaassa (tai näytti nauttivan, koska tiedämme, miten hän päätyi sikolättiin)? Oliko hänellä ikinä yksinäisiä öitä, jolloin hän toivoi, että olisi joku, josta pidellä kiinni? Söikö hän samaa tavallista ruokaa ajatellen niitä ylenpalttisia ruokia, joita hänen veljensä maisteli? Ehkä hän myös vakoili hieman saadakseen selville, olivatko asiat todella niin hyvin kuin hän oletti. Kuulostaako tutulta?

Minulle tuhlaajapojan tarina on itse asiassa tarina kahdesta veljestä – joista kumpikaan ei luottanut siihen, että Isä siunaisi heitä. Yksi vastasi niin, että otti ahnaasti oman osansa ja juoksi pois ja toisesta tuli niin työhön keskittynyt ja katkera, että hän antoi siunausten mennä ohi.

Puolisosi ollessa pakeneva tuhlaajapoika, voitko sinä yhtään samaistua vanhempaan veljeen?

Jotkut teistä saattavat valittaa, ettei ole valinnanvaraa, vaan pitää tehdä pitkiä päiviä töissä, eikä ole aikaa nauttia elämästä. On totta, että on raskasta kantaa vastuuta kahden ihmisen edestä. Jos kuitenkin olemme vastaanottaneet Kristuksen Pelastajaksemme, Pyhä Henki opastaa meitä niin, että taakkamme kevenee ja olemme jopa pää pyörällä ilosta.

Kysymys kuuluu – otammeko me vastaan?

Yhdet surullisimmista sanoista Raamatussa ovat sanat isältä vanhemmalle pojalle, kun tämä ei tule juhliin, jotka isä on järjestänyt tuhlaajapojalle kotiinpaluun jälkeen. Veli on tuohtunut siitä, että hän on tehnyt töitä koko tämän ajan, eikä isä ole ikinä antanut hänelle ja hänen ystävilleen vasikkaa nautittavaksi. Hän tuntee, ettei häntä arvosteta tai rakasteta ja hän on vihainen.

Isä vastasi hänelle: ‘Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.
Luuk 15:31-32

Kun luen nuo sanat, ne lävistävät sydämeni.

Juhlinko minä sitä, että saan joka päivä elää Isäni talossa? Juhlistanko sitä kaikkea, mitä olen saanut tämän kaaoksen keskellä? Kaikki ne hetket, kun olen kääntynyt katsomaan olkapääni yli, mitä tuhlaajani tekee, mutta olenko ikinä todella katsonut suoraan Taivallisen Isäni kasvoihin ja juhlistanut tätä yhtä elämää, jonka Hän on niin uskollisesti antanut minulle? Olenko ottanut vastaan kaiken sen, mitä Hän tahtoo minulle tämän ajanjakson aikana? Oletko sinä?

Mitä me teemme tällä ajalla? Huolimatta siitä kaikesta vaivasta, mitä avioliitto-ongelmamme ovat tuoneet, uskon, että Jumala kutsuu meitä osallistumaan Hänen juhliinsa. Eikä vain silloin, kun tuhlaajamme tulee kotiin. Vaan nyt.

“Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Jeesus kysyi. Sokea vastasi: “Rabbuuni, anna minulle näköni.” 
Mark 10:51

Voi, Herra! Avaa meidän silmämme sille, miten Sinä olet kaikkialla ympärillämme, meissä, meidän kanssamme, ja mitä kaikkea Sinä olet antanut meille ja haluat antaa meille. Ei enää istuskelua tämän ikkunan ääressä ja tuhlaajan kotiinpaluun odottamista. Voimmeko jatkaa rukoilua puolison puolesta, pitää vihkisormusta, luottaa Jumalaan, joka pelastaa ja eheyttää kuolleet avioliitot, ja silti elää täysillä siinä välissä?

Tänä iltana aion kerätä kasaan muutaman ylimääräisen kolikon jäätelöä varten, jonka voin jakaa lasteni kanssa. Ajamme näköalapaikalle, josta voimme katsella kaupunkiamme ja ihastella, kun aurinko laskee ja tähdet nousevat, ja laskemme siunaukset, joita on niin paljon kuin taivaalla tähtiä. Poikani kysyy minulta, voimmeko napata pilviä ja pistää niitä purkkiin, ja minä kiitän Häntä siitä, että Hän on antanut minulle niin rakkaita lapsia. Iloitsemme ja uneksimme, koska Jumala on hyvä ja me olemme Hänen kanssaan, ja kaikki, mikä on Hänen, on meidän.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme…. Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Ps 126:1-3

Jumalan lapsena “kohtalon kääntyminen” voi tarkoittaa kykyä nähdä ja ymmärtää Häntä ja Hänen hyvyyttään kaikkialla ympärillämme. Kun jatkamme rukoilemista, että puolisomme sokeat silmät aukenisivat, rukoilkaamme myös omien silmiemme avautumista, ja että nauttisimme Hänestä ja kaikesta siitä, mitä Hän on antanut meille.

Rakkautta ja rauhaa,
Nicole
Yhdistyneet Kuningaskunnat
Rejoice Marriage Ministries

Katso uuusimmat julkaisut TÄÄLTÄ.

Katso uuusimmat julkaisut TÄÄLTÄ.