Suomennettu hartaudesta:
The surrender in the garden
Charlyne Cares Devotion 5.2.2018

Sinä päivänä, kun aviomieheni meni naimisiin sen toisen naisen kanssa, heräsin ja ajattelin “Miten surkea päivä olla elossa. Miten aurinko kehtaa edes paistaa.”

Särjin tavaroita, revin asioita hajalle, heittelin tavaroita, huusin ja itkin. Minulla oli vihaa. Minulla oli surua. Minulla oli itsesääliä. Minulla oli sitä kaikkea.

“Miksi, Jumala, miksi?” huusin kuukausien ajan. Suihkussa. Autossa. Sängyssä. Kaikkialla.

Heristin nyrkkiäni taivaalle ja vaadin vastauksia “Miten näin voi käydä?” “Miksi hylkäsit minut?” ja “Miksi annoit tämän tapahtua?”

Miksi oli minun uusi lempisanani. Tai ehkei pitäisi kutsua sitä lempisanaksi, mutta käytin “miksi”-sanaa niin kuin vauva käyttää uutta sanaa, jonka on juuri oppinut.

“Miksi näin tapahtui?” ja “Miksi minä?” “Enkö rukoillut ja paastonnut tarpeeksi?” “Mitä minulta meni ohi?” “Missä tein väärin?” “Onko tämä minun syytäni?” ja “Oliko näin pakko tapahtua ollenkaan?”

On kulunut muutama kuukausi ja mietin, voinko ikinä toipua. Tottakai toivun, mutta en vain voi edes käsittää sitä tällä hetkellä. Onko tälle pimeälle tunnelille loppua? Onko toisessa päässä valoa? En kai vain voi tulla ulos toisesta päästä ja huomata, että on yö? Tuleehan aamu aina yön jälkeen? “Voi Jeesus, huudan, auta minua, koska minä en voi auttaa itseäni”. Näinä päivinä on vaikeaa jopa päästä ylös sängystä. Miten voin todistaa ja auttaa muita, kun itse vuodan verta ja olen haavoittunut? Miten voin jakaa toivoa, kun minusta “tuntuu”, että kaikki toivo on mennyttä? Miten voin rohkaista ja tuoda voimaa päästä toiselle puolelle, kun en itse tiedä miten selviytyä ja selviydynkö ollenkaan, mietin aina välillä.

Yhtenä iltana, kun olin itkenyt tuskissani, nämä ajatukset kävivät mielessäni:

Jumalan tahto ei ikinä ollut, että ihmiset murhaisivat syyttömän miehen, joka oli vieläpä synnitön. Jeesus kuitenkin tiesi, että Hänen elämänsä maan päällä ei ollut Häntä itseään varten. Hänet lähetettiin missiota, tehtävää ja tarkoitusta varten. Jeesus tuli kuolemaan syntisten puolesta. Jeesuksen täytyi tulla ja kohdata Hänelle sovittu aika, jolloin hänet annettaistiin syntisten käsiin ja ristiinnaulittavaksi. Hänen täytyi sanoa tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun. Jumalan tahto ei ikinä ollut, että ihmiset murhaisivat, MUTTA Jumalan tahto oli antaa ihmisten toteuttaa pahat aikomuksensa, sillä Jumalan tarkoitukset täyttyivät jopa ihmisten pahanilkisissä teoissa ja aikomuksissa. Jumalan tahto ja suunnitelma oli pelastaa ja se toteutui, vaikkakin pahojen töiden ja itsekkäiden sydänten kautta. Jeesus tiesi Jumalan suunnitelman koko ajan. Hän tiesi sen palvelutehtävänsä kautta. Hän tiesi sen sinä torstai-iltana puutarhassa, missä Hän sanoi “Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.”

Siellä puutarhassa Hän antautui Jumalan tarkoituksille.

Siellä puutarhassa Hän huusi viimeisen pyyntönsä, jos olisi mitään muuta tietä.

Siellä puutarhassa Hän kuoli itselleen ja asetti elämänsä pelastaakseen eksyneen ja kuolevan maailman.

Vanhurskaan syyttömän miehen murhaaminen oli voimakasta.

Miehen murhaaminen, joka oli valmis antamaan elämänsä, oli voimakasta.

Antautumisessa on voimaa.

Antautumisessa on elämää.

Antautumisessa on ylösnousemus.

Antautumisessa on pelastus.

Antautumisessa on toivoa.

Vastaus maailman synteihin oli antautumisessa.

Sitten kuulin rakkaan Pelastajani lempeän ja hiljaisen äänen kuiskaavan sydämeeni:

Laske kaikki alas ja luovuta ne Minulle.

Laske kaikki pettymykset, petokset, kivut ja tuskat.

Laske suru alas jalkoihini ja katso, mitä Minä voin tehdä.

Luota Minuun elämässäsi ja tiedä, että Minä rakastan sinua.

Minä pystyn ja minä olen tarpeeksi suuri laittamaan palaset takaisin paikoilleen sinne, minne ne kuuluvat.

Luota Minuun ja päästä kaikki irti ja katso, mitä minä voin tehdä ja teen.

Mikään vuori ei ole liian suuri Minulle, mikään ongelma ei ole liian suuri Minun ratkaistavakseni.

Minä voin ja Minä parannan sinun särkyneen ja rikkoutuneen sydämesi.

Luota Minuun ja ota päivä kerrallaan ja tiedä, että minä täytän kaikki elämäsi tarkoitukset yksi kerrallaan.

Minä olen täällä, sinä et ole yksin, Minä olen sinun kanssasi ja kannan sinua eteenpäin.

Älä pelkää, äläkä ole huolissasi, koska Minun suunnitelmani sinulle ovat hyviä.

Minä näen ja kuulen jokaisen itkun ja jokaisen kyyneleen. Minä lasken niistä jokaisen.

Minä olen sinun kanssasi, Minä olen sinun kanssasi, et ole ikinä yksin.

Olen sinun Parantajasi ja sinun Luojasi. Luota Minuun kaikissa huolenaiheissasi.

Niin kuin Minä vaatetan kukkaset, niin Minä vaatetan sinut.

Sinä olet Minun kämmenelläni. Älä hermoile ja huolehdi, sillä Minä olen sinua varten ja sinun puolellasi.

Lepää nyt ja luota siihen, mitä Minä voin tehdä, kun pistät kaiken luottamuksesi ja toivosi Minuun.

Sinun ensirakkautesi,
Jeesus Kristus

Sinä päivänä, kun aviomieheni meni uudelleen naimisiin, puin vaatteet ylleni, meikkasin, laitoin hiukset, ja kävin uudelleen siinä puutarhassa, jossa meillä oli ollut pieni hääseremoniamme. En tajunnut sitä silloin, mutta tajuan nyt, että sinä päivänä kävin omassa Getsemanen puutarhassani ja laskin alas elämäni ja avioliittoni. Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun. Antaudun, vaikkakin sydämessäni on taistelu. Mutta nyt päätän luovuttaa taistelevan sydämeni rauhaa vastaan – rauhaa Häneltä, joka luovutti kaiken. Kun rustailin tätä kaikkea paperille, sydämessäni oli Kari Joben laulu “Oh the Power“.

Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.
2 Kor 3:17

Luovuttaen kaiken Hänelle, joka voitti kaikki vaikeudet,
Morgan
Alabama
Rejoice Marriage Ministries, Inc.

Suomentanut Raisa
Kaikki raamatunkohdat ovat vuoden 1992 käännöksestä, ellei toisin mainittu.