Tuhlaajan tuska

25.7.2019

Tuhlaajan tuska

Suomennettu hartaudesta: The pain of a prodigal (Charlyne Cares Devotion 23.7.2019)

Tämän päivän kirjoitus on Bobilta, joka oli tuhlaaja, joka palasi takaisin kotiin. Menimme uudelleen naimisiin ja olimme naimisissa vielä 23 vuotta ennen kuin Herra otti hänet Taivaan kotiin. Bob kirjoitti 19 kirjaa tuhlaajan näkökulmasta noiden kahden vuosikymmenen aikana avioeromme ja uudelleen avioitumisemme jälkeen. –Charlyne

Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.
Sananl 16:9

Vuosia sitten suunnilleen samoihin aikoihin kuin nyt kirjoittaessani tätä, olin menossa etelään Floridan Turnpike-tietä. Olin lähtenyt odottamattomalle matkalle “erämaan” asunnostani 160 km:n päästä kohti sitä asuinpaikkaa, jossa olin elänyt suurimman osan elämästäni, ja missä odottava vaimoni ja kolme lastamme elivät.

Toivon, että voisin jakaa joitakin syvällisiä ajatuksia tuolta matkalta, joka johti avioliittolisenssiin, lounaaseen ja uudelleen avioitumiseen samana iltapäivänä. En pysty muistamaan yhtäkään ajatusta tuolta aamulta.

Oletko ikinä nähnyt kenenkään lyövän vasaralla sormeensa? Usein henkilö tarttuu sitten kipeään peukaloonsa ja kävelee pientä ympyrää, kunnes ankara kipu loppuu. Mitä hän ajattelee? Hän ei ajattele mitään muuta kuin kipua. Minä olin samassa tilanteessa heinäkuun 7. päivän aamuna 1987. Käynnistin autoni ja lähdin kohti etelää epävarmana siitä, minne olin menossa. Tiesin vain, että kipu piti saada pois! (Jos luulet, että tuhlaajat eivät tunne kipua, sinun täytyy ottaa pari askelta taaksepäin avioliiton puolesta seisomisessasi!)

En ollut niin kaukana Jumalasta, ettenkö olisi tajunnut tuskani tulevan synnintunnosta, kun Pyhä Henki toimi syntisessä elämässäni. Yritin tehdä sopimuksia Jumalan kanssa, mutta Hän on totuuden ja lupauksien Jumala. Ei ole mitään sopimuksia. Päivää aikaisemmin olin soittanut piirikunnan oikeustalolle ja selvittänt, mitä avioliittolisenssiä varten tarvittiin. Sen olisi pitänyt saada Jumala tyytyväiseksi, mutta heräsin sinä keskiviikkoaamuna tuskaisempana kuin koskaan.

Charlyne hyväksyi nopeasti lounastarjoukseni, kun koputin hänen toimistonsa ikkunaan. Jos hän olisi kieltäytynyt tai ojentanut minulle listan asioita, joita minun täytyy tehdä ennen kotiinpaluuta, olisin mennyt jonnekin muualle lievittämään tuskaani. On pelottavaa ajatella, että olisin saattanut päätyä sinä päivänä naimisiin jonkun muun kanssa vain sillä perusteella, mitä vaimoni vastasi yhteen kysymykseeni: “Jos hankimme avioliittolisenssin, lopetatko rukoilemisen puolestani?”

Vain tuhlaajan hämmentyneissä ajatuksissa kukaan järkeilisi, että odottava puoliso, jolla on avioliittolisenssi, lopettaisi rukoilun poissa olevan puolisonsa puolesta. Tuskin muistan tuon lisenssin hankkimista, mutta muistan sitä seuraavan lounaan kuin eilisen päivän. Mahtava Jumalamme puhui minulle “Olet tehnyt elämäsi pahimman virheen. Korjaa se tänään menemällä naimisiin hänen kanssaan.”

Miksi menin uudelleen naimisiin Charlynen kanssa? Jumala käski minua. Se ei tullut rakkaudesta eikä tarpeesta, vaan koska Jumala käski minua, jotta ylitsepääsemätön tuska hengessäni loppuisi. Herra oli oikeassa. Sinä iltana nukkuessani omassa sängyssäni vaimo vierelläni sain parhaimmat yöunet vuosiin, kiitos Jumalalle.

Mikä vaimossani oli muuttunut? No, ei mikään, mutta kuitenkin kaikki samaan aikaan. Jos olisit kysynyt minulta lounaalla siitä päivästä, joka muutti koko perheemme elämän, olisin saattanut mumista jotakin siitä, etten pystynyt enää ärsyttämään Charlynea. Tuo yksi asia oli vain yksi luonteenpiirre siitä kokonaistyöstä, jota Jumala oli tehnyt nuoruuteni vaimossa.

Vaimoni ei ylipäätänsäkään tarvinnut kertoa minulle, että hän oli muuttunut. Hän antoi Herran johdattaa olosuhteita ja tilanteita, jotka osoittivat nuo muutokset, ilman että Charlyne teki mitään. Hänen muutoksensa tapahtuivat kahden vuoden aikana ja ne jatkuvat tähän päivään asti. Kumpikaan meistä ei ole se sama ihminen, joka meni uudelleen naimisiin tuona heinäkuun iltapäivänä.

Tunnemme Charlynen kanssa ihmisiä, jotka ovat seisoneet avioliiton eheytymisen puolesta yli kymmenen vuotta. Jumala jatkaa tuon arvokkaan ryhmän puhdistamista, paljastamista ja uudistamista vielä nytkin. He ottavat yhden askelen päivä kerrallaan kohti eheytynyttä avioliittoa. Jumalan kanssa seisominen avioliiton eheytymiseksi on prosessi, ja siihen kuluu eripituisia aikoja.

Haluamme Charlynen kanssa, että sinä seuraat Jeesusta etkä meitä. Teemme aina parhaamme ollaksemme esimerkkinä sinulle ja rohkaistaksemme sinua, mutta Jeesuksen tulee tehdä Hänen työnsä: ensin sinussa, ja sitten puolisossasi, huolimatta ajasta. Lopulta rakkaasi saattaa olla samanlaisessa tilanteessa kuin minä, ja hänellä on niin paljon hengellistä tuskaa, että ainut vaihtoehto on mennä kotiin Jumalan ja rukoilevan puolison luokse.

Aina kun kuulemme, että joku hyvää tarkoittava ihminen muistuttaa odottavaa puolisoa tuhlaajan vapaasta tahdosta, minun täytyy myhäillä. Puusepällä, joka pitelee peukaloaan ja kävelee ympyrää, on vapaa tahto jatkaa työtään, mutta hän ei tee niin. Jumalalla on tuhat tapaa saattaa jokainen meistä samaan linjaan Hänen tahtonsa kanssa, huolimatta omasta vapaasta tahdostamme. Minun elämässäni hengellinen tuska voitti vapaan tahtoni.

Askelet saattavat olla pieniä ja päivät pitkiä, mutta Jumala yksin tuo tuhlaajat kotiin.

JUMALA PARANTAA KIPEITÄ AVIOLIITTOJA

Entiset ajat minä ilmoitin kauan sitten, minun suustani ne ovat lähteneet, ja minä olen ne julki julistanut. Yhtäkkiä minä toteutin ne, ja ne tapahtuivat.
Jes 48:3

Koska Hän elää,
Bob Steinkamp
Rejoice Marriage Ministries

Katso uuusimmat julkaisut TÄÄLTÄ.

Lue lisää Bobin kirjoituksia TÄÄLTÄ