Tehdään diili

Suomennettu hartaudesta: Let’s make a deal (Charlyne Cares devotion 24.10.2020)

Tuhlaajat tulevat kyllä kotiin, mutta se ei aina ole helppo prosessi. Monet tuhlaajapuolisot tuntevat syyllisyyttä ja häpeää kotiinpaluuseen liittyen. Usein he eivät voi täysin käsittää kaikkea syyllisyyttä ja sitä tosiasiaa, että heidän puolisonsa voisi osoittaa heille pyyteetöntä rakkautta niin paljon että antaisi anteeksi.

Bob painiskeli tunteidensa kanssa ja vihollinen yritti usein saada epäilyksen valtaamaan hänen mielensä monet kerrat. “Kuinka Charlyne voisi antaa minulle anteeksi?” “Miten me tästä jatkamme? Liian paljon vahinkoa on jo tehty.”

Bobin kirjassa Finding the Way Home (Tien löytäminen kotiin), hän ei puhu tuhlaajapuolisoista vaan tuhlaajapuolisoille. Hän kertoo niistä monista tunteista, joita tuhlaajat kokevat kamppaillessaan päätöksenteon kanssa, että saisivat sovittua asiat. Bob auttaa myös tuhlaajaa siinä, miten käsitellä se toinen henkilö, joka tuhlaajan elämässä on saattanut olla. Bobin tyttöystävä ei esimerkiksi luovuttanut helpolla.

Tänään annamme sinulle ensimmäisen kappaleen Bobin kirjasta. Rukoilemme, että se auttaa sinua ymmärtämään tuhlaajasi mieltä.
-Charlyne

Menimme naimisiin vaimoni kanssa vuonna 1966. Olimme molemmat 21-vuotiaita. Isämme, jotka työskentelivät yhdessä, esittelivät meidät toisillemme. Minusta oli tulossa hautausurakoitsija ja Charlyne työskenteli lääkärin vastaanotolla.

Meidät molemmat oli kasvatettu kristillisessä kodissa. Kumpikaan meistä ei ollut hirveästi deittaillut aikaisemmin. Charlyne oli neitsyt kun tapasimme, mutta minulla oli seksikokemuksia opiskeluajoilta.

Avioliittomme alkupäivistä alkaen minä olin sanallisesti ja fyysisesti väkivaltainen, sekä uskoton. Olimme erillään monta kertaa ensimmäisen 19 avioliittovuotemme aikana. Vuonna 1985 muutimme erilleen viimeisen kerran ja Charlyne toimi pastorien ja neuvojien ohjeiden mukaan ja otti avioeron.

Tapasin jonkun toisen ja olin aloittamassa uutta elämää hänen kanssaan. Sanaa avioliitto heiteltiin puolin ja toisin. Minusta tuntui kuitenkin siltä, että se mitä olin tekemässä, ei vain jotenkin ollut oikein. Aivan kuin Charlyne olisi vielä jotenkin ollut kiinni minussa.

Tiistaina heinäkuun 7. päivänä vuonna 1987 ajoin 160 kilometriä asuinpaikastani Ft. Piercestä Floridasta Charlynen toimistolle ja koputin hänen ikkunaansa. Kysyin, voisiko hän lähteä kanssani lounaalle. Hän oli ulkona puolessa sekunnissa.

Tienasin enemmän rahaa kuin olin ikinä tienannut, minulla oli vaikuttava työ ja menotili työpaikan puolesta, asuin kivassa asunnossa ja minulla oli muutama tyttöystävä (sen yhden lisäksi, joka puhui avioliitosta). 41 vuotiaana minulla oli melkein kaikki, mitä mies voisi haluta, paitsi että olin menettänyt perheeni. Mikä pahempaa, olin onneton. En osaa kuvailla sitä, mutta luulen, että tiedät sen tunteen.

Muutama kuukausi avioeromme jälkeen Jumala käytti erästä pariskuntaa, joka oli tullut seurakuntaamme. He lauloivat ja kertoivat tarinansa, joka kosketti vaimoani. Hän kertoisi sinulle tänään “Aivan kuin Jumala olisi sanonut ‘Minä en ole luovuttanut Bobin suhteen, joten miksi sinä luovutit?'”

Vaimoni alkoi seisomaan avioliittomme puolesta ja hän rukoili Jumalaa eheyttämään avioliittomme. Kun kuulin siitä ensimmäisen kerran, nauroin. Vaimoni halusi minut takaisin? Ensin hän halusi päästä eroon minusta ja nyt hän halusi minut takaisin? Se varmisti minulle, että hän oli juuri niin epävakaa kuin olin ajatellutkin.

Luulin virheellisesti, että Charlynen rukoukset saivat aikaan piinaavan tunteen elämässäni. Luulin että se oli jotain noituutta. Mietin jopa, oliko hänellä joku nukke, johon hän tökki neuloja aiheuttaakseen minulle sekasortoa. Tajuan nyt, että Jumalan Pyhä Henki ohjasi minua tekemään oikein – eivät mitkään vaimoni tekoset.

Ennen kuin pistäydyin Charlynen toimistolla, olin tehnyt kotiläksyni ja selvittänyt, että avioliittolisenssin saamiseksi meidän piirikunnassamme tarvittiin vain 37,50 dollaria – ei kursseja tai odotusaikoja.

Kun Charlyne istui autossani, tarjosin “exälleni” diiliä. Hankkisin avioliittolisenssin hänen kanssaan, jos hän vain lopettaisi rukoilemisen puolestani. “Voit pitää sitä Raamattusi välissä, tai missä vaan” ehdotin. “Kunhan vain lopetat rukoilemisen!”

“En ikinä lopeta rukoilemista sinun puolestasi” Charlyne vastasi.

Haluan lisätä väliin, että avioliiton puolesta seisominen ei ole poissaolevan puolison häiriköintiä. Charlyne ei ikinä tehnyt niin, mutta Jumala kyllä teki. Esimerkiksi Charlyne saattoi lähettää minulle synttärikortin viikkoa etuajassa, mutta se saapui juuri sinä päivänä, kun tyttöystäväni kävi hakemassa postin.

Kun nyt katson taaksepäin, näen monia kertoja, jolloin syytin Charlynea siitä, mitä Jumala itse asiassa teki. On vaikeaa käsittää, että Jumala, joka loi kaiken, oli niin huolissaan avioliitostani, että Hän muutti olosuhteita. Samalla tavalla Hän on niin huolissaan myös sinun avioliitostasi, että Hän tekee töitä eheytymistä varten.

Palatakseni takaisin tuohon ratkaisevaan tiistaipäivään, minä vein Charlynen oikeustalolle ja me saimme avioliittolisenssin “…tulevaisuutta varten.”

Ymmärräthän, että minulla ei vieläkään ollut aikomustakaan palata takaisin kotiin. Sisäinen piinauksen tunne oli vain muuttunut niin voimakkaaksi, että yritin tehdä diiliä Jumalan kanssa lisenssin avulla. Mutta sellaiset diilit eivät vain toimi. Raamattu on täynnä kertomuksia miehistä ja naisista, jotka yrittivät tehdä sopimusta Jumalan kanssa, mutta Hänen tiensä voitti joka tilanteessa.

Kun lähdimme oikeustalolta, Charlyne oli säteilevä, mutta minusta tuntui sairaalta. Mitä olin tehnyt? Sisäinen ristiriitani jatkui, mutta nyt olin vielä antanut Charlynelle väärää toivoa tarjotessani hänelle avioliittolisenssiä.

Jumala on ohjannut askeleitani monta vuotta, mutta muutaman kerran elämässäni Jumala on puhunut minulle niin selvästi, ettei ole ollut epäilystä siitä, Kuka puhui. Yksi kerta oli sinä tiistai-iltapäivänä, kun istuin ravintolassa Las Olas Boulevardilla vaimoni istuessa pöydän toisella puolella.

Charlyne ja minä olimme täysin vastakohtaisia sinä hetkenä. Hän säteili avioliittolisenssi kädessään. Minulla oli sama vanha piinaus syvällä sisimmässäni.

Varauksetta voin sanoa, että Jumala puhui minulle siinä hetkessä: “Olet tehnyt elämäsi suurimman virheen erotessasi. Mene vaimosi kanssa uudelleen naimisiin tänään.”

Minä kosin ja vaimoani alkoi melkein huimata. Hän juoksi kolikkopuhelimelle ja soitti seurakunnan sihteerille. Kaksi kolmesta lapsestamme kutsuttiin koolle seurakunnan toimistoon ja kahdelta iltapäivällä sama pastori, joka oli sanonut Charlynelle, että hänellä oli “oikeudet” avioeroon, vihki meidät. Vaimoni lähti lounaalle eronneena (maailman silmissä), ja tuli takaisin onnellisena naimisissa olevana naisena.

Rauha, jota olin lähtenyt etsimään, löytyi sinä iltana nukkuessani omassa sängyssäni, vaimo käpertyneenä viereeni.

Tuliko rauha silloin, kun istuin sänkymme laidalla ja soitin sille toiselle naiselle ja sanoin, että olin mennyt uudelleen naimisiin? Tuliko se silloin, kun näin ilon kolmen lapsemme kasvoilla? Tuliko se silloin, kun äitini sanoi “Tiesin, että te kaksi menisitte taas naimisiin joku päivä”?

Ehkä rauha tuli silloin, kun Jumala antoi syntisen elämäntyylini anteeksi. Luulen, että sinä iltana tuntemani rauha oli yhdistelmä kaikista näistä asioista ja Jumalan siunauksesta, kun tottelin Häntä.

Ovatko viimeiset 20 vuotta olleet kovaa työtä? Kyllä, välillä. Avioliittomme ei ole täydellinen tänään, mutta tänään Jeesus on keskipisteessä Bobin tai Charlynen sijaan. Jeesus hoitaa yhteenotot paljon paremmin kuin kumpikaan meistä voisi ikinä hoitaa.

Tänä päivänä Charlyne ja minä asumme vieläkin siinä samassa kuherruskuukauden aikaisessa talossa, jossa kaikki tämä tapahtui. Kolme lastamme ovat kaikki naimisissa ja heillä on omia lapsia. Asumme kaikki kahdeksan kilometrin säteellä toisistamme ja olemme osa toistemme elämää.

Jumala on siunannut minua niin monin tavoin, kuten voit lukea tulevilta sivuilta. Monet siunauksistani eivät olisi olleet mahdollisia avioeron murtamassa perheessä.

Palaisinko uudestaan takaisin kotiin? Todellakin! Rukoilen, että 20 vuoden päästä tästä hetkestä voit katsoa taaksepäin nykyistä tilannettasi samalla siunatulla jälkiviisaudella, josta nyt saan nauttia.

On mahdollista palata kotiin ja aloittaa kaikki uudelleen niin että Herra poistaa kaikki hidasteet, joita nyt voit kuvitella. Ensimmäinen askel on tottelevaisuutesi palata takaisin kotiin.

Koska Hän elää,
Bob Steinkamp
Rejoice Marriage Ministries

Lue lisää Bobin kirjoituksia TÄÄLTÄ

Katso uusimmat julkaisut TÄÄLTÄ