Armoa armon päälle

Jouduin kauheaan tilanteeseen aviomieheni takia ja siihen liittyi myös toinen nainen. Puhelinsoittoja, jotka halvensivat minua. Sain pidettyä suuni kiinni häväistyksen, torjutuksi tulemisen ja kivun keskellä. Rukoilin armoa, etten kuolisi tai sanoisi/tekisi jotakin, joka olisi epäkunnioittavaa Jumalaani kohtaan…

Mikä on sinun näkemyksesi Jumalasta?

Hän rakastaa sinua! Hän rakastaa minua! Hän rakastaa perhettäsi! Älä ikinä epäile sitä. “Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” On helppoa jumittua ongelmiinsa ja luulla, että Jumala on hylännyt. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Jumala rakastaa meitä – Hän rakasti meitä niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa kuolemaan ristillä meidän syntiemme puolesta…

Miksi vaivautua?

Kysymys osui ja upposi, koska olen itse kamppaillut sen kysymyksen kanssa, että mitä minä saan siitä, että elän elämääni totellen Jumalaa? Vaimoni jätti minut toisen miehen takia monta kuukautta sitten. Olen ollut lastemme pääasiallinen huoltaja sen jälkeen. Olemme eronneet ja hän on varmaan jo naimisissa sen toisen miehen kanssa. Miksi vaivautua odottamaan?

Onko Jumala ensimmäisenä elämässäsi?

Rakastatko Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, sielustasi ja mielestäsi? Onko Herra, sinun Jumalasi, ensimmäisenä elämässäsi, jopa ennen puolisoasi, lapsiasi ja uraasi? Voivatko muut nähdä muutoksen asenteessasi, käyttäytymisessäsi ja siinä, miten omistaudut elämään Kristuksen kaltaista elämää? Meidän täytyy päättää olla erilaisia, jos aiomme olla osa Jumalan armeijaa. […]

Ei enää syntipukkeja

Vastuu puolisosi sydämestä on Jumalan ja puolisosi välinen asia. Ei sinun. Sinulla ei ole voimaa muuttaa puolisosi sydäntä. Tämä kova lausunto saattaa aiheuttaa toivottomuuden tai epätoivon tunteita. Se johtuu siitä, että luotat itseesi avioliittosi korjaamisessa. Sinulla ei ole sellaista voimaa. Sinun täytyy päästää irti siitä uskomuksesta, siitä vastuusta, siitä taakasta. […]