Suomennettu hartaudesta: The peace will come (Charlyne Cares Devotion 11.11.2019)
Vierailijan kirjoituksen on kirjoittanut joku odottava puoliso. Alla olevat näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä kuvasta Rejoice Marriage Ministries:n tai Steinkampien näkemyksiä.
Meillä kaikilla on omat tarinat kerrottavanamme ja olemme kertoneet niitä monet kerrat. Minun tarinaani liittyy myös tuhlaajana oleminen. Voin puhua omasta kokemuksesta käsin, koska minä lähdin kotoa ensin. Nyt minun aviomieheni on se, joka on erämaassa.
Olin haavoittunut ja rikki, sen jälkeen kun aikuinen poikamme meni taivaaseen. Menetimme aviomieheni kanssa itsemme ja avioliittomme niiden vuosien aikana, kun hoidimme poikaamme. Minusta tuntui, ettei minulle ollut enää mitään jäljellä kotona.
Tuhlaajana oleminen tuntuu surkealta. Tunsin itseni eksyneeksi ja tyhjäksi, kun olin poissa. Vaikka olin perheen kanssa toisessa osavaltiossa, he eivät voineet tyynnyttää sisäistä rauhattomuuttani. Ihmiset eivät ikinä ole vastaus. Jumala on. Hän on ainoa, joka voi vastata hengellisiin tarpeisiimme.
Vaikka tuhlaajat yrittävät vakuuttaa itselleen toisin, he tietävät syvällä sisimmässään tekevänsä virheen. Minulla oli oma Damaskoksen tien kokemukseni omalla sohvallani yhtenä iltana. Minä kirjaimellisesti HERÄSIN, kun heräsin päiväunilta ja näin perhevalokuvat takanreunuksella. Mahanpohjassani tuntui niin kivuliaalta, aivan kuin Jumala olisi iskenyt minua sisuksiini. Tulin takaisin kotiin vastahakoisen puolison luokse ja kaksi kuukautta myöhemmin hän jätti minut toisen naisen takia, jonka hän oli tavannut minun poissaollessani.
Minun reittini oli tyypillinen tuhlaajille: pakeneminen, herääminen, rehellisyys, kotiinpaluu. Ja voin nähdä, että aviomieheni on suorittanut omasta prosessistaan kolme neljäsosaa. Kuluneen vuoden aikana hän on kuvaillut omaa ahdinkoaan ja kaaostaan (vaikkakaan hän ei ole naimisissa sen toisen naisen kanssa), kertonut tunteistaan minua kohtaan ja halustaan palata kotiin. Minä uskon, että hän löytää tiensä ulos tilanteestaan ja takaisin Herran luokse. Jeesus on hänen vastauksensa, en minä.
…ja selviävät Paholaisen ansasta, johon tämä on heidät vanginnut pakottaakseen heidät tahtoonsa.
2 Tim 2:26
Odottavina puolisoina meistä tuntuu usein siltä, ettei kukaan ymmärrä meidän suruamme ja tuskaamme. No, joku ymmärtää, ja Hän on meitä varten! En olisi pystynyt seisomaan myrskyn läpi ilman Herraa, joka piti minua ylhäällä piiskaavassa tuulessa. Välillä se tuntui hurrikaanilta. Ihmeet ovat ällistyttäneet minua ja olen katsonut hämmästyksissäni, miten Hän on mahtavasti tehnyt asioita, joita en olisi ikinä osannut kuvitella.
Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella.
Ef 3:20
Viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet merkityksellisiä vuosia. Ne alkoivat sanoinkuvaamattomalla kärsimyksellä, mutta Herra on kantanut minua matkan jokaisella askelella. Hän on muuttanut asioita perinpohjaisesti, ylösalaisin ja läpikotaisin, jotta Hän voisi muuttaa minua ja johdattaa minut moneen palvelutehtävään. Me kaikki rohkaisemme toisia joka päivä, ja kun annamme jonkun sanan, se voi olla myös meille itsellemme. Siunaus ja rohkaisu ovat myös meille.
Mikään näistä asioista ei olisi ollut mahdollista ilman niitä koetuksia, joita olen kokenut. Herra ottaa rumat asiat ja kääntää ne kauniiksi. Kauneus on katsojan silmässä – kaikki on siinä, mitä me päätämme nähdä. Meidät on kutsuttu löytämään iloa vaikeuksiemme yläpuolella. Minun iloni on juurtunut Jumalan rakkauteen ja pelastukseeni. Nyt minun iloni on se, joka on sanoinkuvaamatonta!
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat.
Ps 126:5
Saattaa kuulostaa oudolta, kun sanon, että kiitän Jumalaa avioerosta ja toisesta naisesta, mutta niin minä teen. Hän on käyttänyt niitä muuttamaan minua ja aviomiestäni. Olen löytänyt rauhan kaikessa ja olen täysin alistunut ja nöyrtynyt Taivaalliselle Isälleni. Palasin omalta erämaan matkaltani katuvana ja rikkinäisempänä kuin lähtiessäni, ja uskon, että niin puolisonikin tekee.
Joskus meidät pitää iskeä täysillä maahan, ennen kuin Herra voi nostaa meidät ylös. Vain Hän voi muokata meidät sellaiseksi kuin Hän haluaa ja kuin Hän on meidät luonut: olemaan kokonaisia (ei rikkinäisiä), olemaan vapaita (ei sidottuja), kokemaan iloa (ei surullisuutta).
Totuus ei ole se, joka on edessäni – se on se, mitä Jumala sanoo minulle. Hän jatkaa lupausten antamista minulle, mutta rukouksiini ei voi tulla vastausta, ennen kuin uskoni on varma. Minun täytyy uskoa se ennen kuin näen sen. Uskominen on sitä, että on täysin varma jostakin asiasta ilman todisteita.
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.
Hepr 11:1
Jumala odottaa, kunnes saavutamme sen pisteen, että Hän tietää meidän olevan valmiita. Kaksi asiaa yhdistyy: me tiedämme, että Hän täyttää lupauksensa, mutta kuitenkaan sillä ei ole väliä, jos Hän tekee niin. Niin tapahtui minulle. Epätoivoni lähti, kun uskoni kasvoi.
Identiteettini on Jeesuksessa; se ei ole enää siinä, mitä kävin läpi poikani ja aviomieheni kanssa. Paimeneni on löytänyt kadonneen lampaansa. Suhteeni Häneen on tärkeämpää kuin mikään muu. Herra odotti, kunnes minun sydämeni olisi enemmän täynnä Häntä kuin aviomiestäni. Luotan siihen, että aviomieheni on Jumalan käsissä, ja jatkuvat ajatukseni hänestä ovat korvautuneet rauhalla.
Rukoilen samaa sinulle. Tie saattaa olla lyhyt tai pitkä, mutta Herra kantaa meitä. Hän voi viedä meidät prosessin läpi nopeasti tai hitaasti. Emmekä ehkä näe kulissien taakse, kun tuhlaajamme käyvät läpi omia vaiheitaan.
Rakastan Jumalan yhtäkkiä-hetkiä. Aina ne eivät kuitenkaan tunnu niin yhtäkkisiltä – ne saattavat olla tulossa pitkän ajan kuluessa. Yksi hetki ja se tapahtuu, koska me olemme pysyneet palvonnassa, ylistyksessä ja rukouksessa. Pystyn rukoilemaan henkilökohtaistettuja rukouksia nyt suuremmalla selkeydellä ja uskolla, ja näen, miten joihinkin rukouksiini on jo vastattu.
Ruth
Arizona, USA
Rejoice Marriage Ministries
Katso uuusimmat julkaisut TÄÄLTÄ.
Katso uuusimmat julkaisut TÄÄLTÄ.