Suomennettu hartaudesta:
I give up!
Charlyne Cares Devotion 12.3.2018

Kyllä, kuulit oikein. Minä luovutan. Olen ollut tällä matkalla nyt useamman vuoden, kun 20 avioliittovuoden jälkeen aviomieheni sanoi, että nyt riitti ja hän halusi lähteä. Hän oli päättänyt, että haluaa jotakin “erilaista” ja muutti yhteen toisen naisen kanssa.

Olen rukoillut, paastonnut, muuttunut ja katunut nyt vuosien ajan. Ajattelin, että jos vain rukoilisin paremmin, paastoaisin pidempään tai pyytäisin enemmän anteeksiantoa niin Jumala näkisi, miten minä olen muuttunut ja lähettäisi mieheni heti takaisin kotiin luokseni. Noh, kesti monta pitkää vuotta nähdä, etten ikinä luovuttanut… tekemästä niitä asioita, joiden ajattelin tuovan aviomieheni kotiin. En ikinä luovuttanut tekemästä asioita minun tavallani… jos voit samaistua.

Olen nyt luovuttamassa: en enää rukoile aviomiestäni kotiin. Sen sijaan rukoilen aviomieheni pelastuksen puolesta, maksoi mitä maksoi. Rukoilen, että aviomieheni olisi turvassa ja kuuntelisi Jumalaa, johti se hänet mihin tahansa. Rukoilen, että se nainen, jonka kanssa hän asuu, pelastuisi ja oppisi tuntemaan Jumalan ja mitä Hän haluaa hänen elämässään.

Minä luovutan: En enää etsi oikeutta niille vääryyksille, joita minua kohtaan on tehty. Annan nyt Jumalan päättää, mikä on oikein ja mikä väärin. Rukoilen ymmärrystä ja kykyä hyväksyä, mitä tahansa Hän päättää.

Minä luovutan: En enää yritä ymmärtää olosuhteitani ja rukoilen vain kykyä luottaa siihen, että Jumalalla on kaikki hallussaan.

Minä luovutan: En enää yritä keksiä pieniä tapoja osoittaa aviomiehelleni, mitä hän menettää, kun ei tule kotiin. Jätän Jumalan päätettäväksi, milloin mieheni palaa ja palaako ollenkaan.

Minä luovutan: En enää vertaile itseäni siihen toiseen naiseen ja toivo, että hän tuntisi torjutuksi tulemisen pistoksen, jonka itse olen tuntenut heidän käsissään. Annan Jumalan päättää, mitä tehdä sen naisen elämässä ja rukoilen, että voin hyväksyä vastaukset.

Luovun siitä toivosta, että aviomieheni palaisi kädet levällään takaisin luokseni ja annan Jumalan päättää, kuka on minun elämässäni ja kuka ei ole.

Minä luovutan: En enää yritä maanitella Jumalaa lähettämään aviomiestäni kotiin, koska tiedän sydämessäni, että jos aviomieheni ei ole vielä kotona, niin kaikki ei ole vielä valmista. Tiedän, että jos vietän loppuelämäni ilman aviomiestäni, niin se on Jumalan tahto, koska jos Hän haluaisi mieheni kotiin juuri nyt, niin mieheni kyllä kävelisi ovesta sisään.

Minä luovutan: En enää sääli itseäni siinä, että minua on kohdeltu väärin ja ymmärrän, että Jumala on oikeudenmukainen ja että tällä ajanjaksolla on tarkoituksensa. Luotan Häneen, jolla on kaikki hallussaan.

Ei, en luovu niistä vihkivaloista, jotka annoin Jumalan ja perheeni edessä. En luovu toivosta, joka tulee siitä, kun kävelee Herran kanssa. Mutta lakkaan kertomasta Jumalalle, mitä tehdä elämässäni ja miten se tehdään.

Tämä on ollut pitkä ja vaikea tie, mutta se on johdattanut minut lopettamaan yrittämästä korjata avioliittoani ja miestäni. Jätän kaiken sille Yhdelle, joka voi korjata kaiken Hänen tavallaan ja Hänen ajoituksellaan. Jos aviomieheni ei kävele ovestani sisään, oli syy mikä hyvänsä, olen levollinen ja tiedän, että EN IKINÄ LUOPUNUT JUMALASTA.

Siunauksin,
Laurie
Kanada
Rejoice Marriage Ministries, Inc.

Suomentanut Raisa
Kaikki raamatunkohdat ovat vuoden 1992 käännöksestä, ellei toisin mainittu.