Suomennettu hartaudesta:
God sees things we don’t understand
Charlyne Cares Devotion 27.9.2018
“Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Matt 6:25-26
Ajoimme kaksikaistaista tietä, joka vaikutti olevan keskellä ei mitään. Tehtävänämme oli löytää jotakin hauskaa tekemistä lomalla ollessamme. Lapset näkivät kyltin tien vieressä ja innostuivat. “Pysähdy, isi! Mennään tuonne!” Kyltissä luki
Maissilabyrintti
Olenko maininnut, että olen Floridan tyttöjä? Syntynyt ja kasvanut! Meillä ei oikeastaan ole maissilabyrinttejä Floridassa. Pidän seikkailuista, joten olin mukana! Se vaikutti hyvältä idealta. Maissilabyrintti, ei karttaa ja kolme pientä lasta. Mikä voisi mennä vikaan?
Ei kestänyt kauan, kun maissilabyrintin uutuudenviehätys kaikkosi. Oli keskikesä ja kuuma. Alussa hauskalta vaikuttanut labyrintti muuttui pian ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Käännyin mieheni puoleen ja kysyin” Ihmiset pääsevät täältä ulos elossa, niinhän?”
Kukaan ei varoittanut meitä, että meidän olisi pitänyt pysähtyä etuportilla ja ottaa mukaan vettä ja hätäraketti. Ihan vain hätätilanteen varalle.
Kun kuljeksimme labyrintin sisällä ja huomasimme törmäävämme uudelleen ja uudelleen samaan nurkkaan, tuntui siltä, ettemme ikinä keksisi, miten löytää ulospääsy. Labyrintti oli näyttänyt pieneltä aivan edessäni. Pystyin näkemään vain pienen osan koko labyrintista. Jos olisin voinut leijua ylös ja katsella labyrinttia ylhäältä päin, olisin varmaan voinut auttaa meitä löytämään ulospääsyn ihmisten aikoihin.
Lopulta löysimme tiemme ulos. Lasten mielestä se oli menestys ja he halusivat tehdä sen uudestaan. Jopa se lapsista, joka meni paniikkiin labyrintin keskellä, muutti mielensä kun olimme labyrintin ulkopuolella ja katselimme taaksepäin.
Emmekö toimi ihan samalla tavalla, kun kohtaamme esteitä elämässämme? Näyttää, että kierrämme ympyrää, emmekä ikinä näe Jumalan käden toimivan. Tuntuu, että Luojamme on hylännyt meidät. Mutta oikeasti Hän ei kuitenkaan ole!
Jumalalla on näkökulma, jota meillä ei ole. Hän tietää koko tarinan! Hän näkee maaliviivan.
Voimme hukuttaa itsemme huoliin. Ahdistumme tulevaisuudesta. Ahdistumme näkymättömästä.
“Älkää siis murehtiko: ‘Mitä me nyt syömme?’ tai ‘Mitä me juomme?’ tai ‘Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Matt 6:31-33
Kun pidämme ahdistuksen itsellämme, viemme kontrollin Jeesukselta Kristukselta. Sanomme Mestarillemme “En usko, että voit hoitaa tämän tilanteen.”
Pystytkö miettimään aikaa elämässäsi, kun näit yhden näkökulman, mutta kun asia päättyi, näit Jumalan suunnitelman?
Tarraudu siihen toivoon tänään.
Tiedän, että tämä aika on tuskallista. On niin paljon tuskaa, jota monet teistä joutuvat kohtaamaan päivästä toiseen. Avioero, lapsia syntyy puolisosi ollessa poissa kotoa, hylkäystä, pettämistä.
Kun sinusta tuntuu, että olet jumissa labyrintissä, etkä näe ulospääsyä nykyisestä tilanteestasi, luota siihen Yhteen, joka pitää tulevaisuuttasi käsissään.
Hän on arvoinen.
Häneen voi luottaa.
Hänen mielestään sinä olet ihmeellinen ja Hän haluaa sinulle parasta!
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Matt 6:34
Siunauksin,
Lori Steinkamp Lassen
Rejoice Marriage Ministries
Kaikki raamatunkohdat ovat vuoden 1992 käännöksestä, ellei toisin mainittu.