Isä meidän

Suomennettu hartaudesta: Our Father (Charlyne Cares Devotion 22.4.2019)

Joka viikko julkaisemme vierailijan kirjoituksen, jonka on kirjoittanut joku odottava puoliso. Alla olevat näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä kuvasta Rejoice Marriage Ministries:n tai Steinkampien näkemyksiä.

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Matt 6:9b-13

Lapsena muistan oppineeni nämä jakeet rouva O’Connerin pyhäkoulussa. Muistan valinneeni vaaleanvihreän satiininauhan. Rouva O’conner laittoi meidät liimaamaan satiininauhaan ovaalin muotoisia paperinpalasia jokaisesta jakeesta, samalla kun mietimme tuon rukouksen merkitystä seuraavan kuukauden aikana.

Tänä päivänä kun kävelen ympyrää pihatielläni pimeässä ennen auringonnousua, mietiskelen edelleen noita Jeesuksen sanoja, kun Hän opasti seuraajiaan rukoilemaan. Kun olen yksin rukoushuoneessani, minusta tuntuu, että pystyn paremmin karistamaan päivän huolet ja keskittymään yhteyteen Jumalan kanssa, kun en mekaanisesti hoe ulkoa opeteltua, vaan mietin tuon rukouksen soveltamista omaan elämääni.

Tämän rukouksen yksityiskohdat saattavat vaikuttaa erilailla ihmisestä riippuen, tai jopa päivästä riippuen. Haluan kuitenkin jakaa joitakin ajatuksia, jotka ovat rohkaisseet minua avioliittoni puolesta seisomisessa.

Isä Meidän…

Jeesus ei kehottanut minua rukoilemaan “minun Isäni”, vaan aloitti rukouksen erityisesti sanalla “meidän”. Tässä sanassa on mahtavaa voimaa ja vakuuttelua ja hyväksymistä. Jumala ei ole vain minun Isäni, Hän on myös Jeesuksen Isä… Hän on myös puolisoni Isä. Tämän rukouksen alussa on yhtenäisyyttä ja rauhaa. Kuvittelen, miten Jeesus pitää kättään olkapäälläni, vetää minut lähelle itseään, ja tiedän, että Hänellä on myös aviomieheni – jota minä en tästä tilanteestani näe – toisessa kädessään. Yhdessä me kaikki pystymme puhuttelemaan Jumalaa “Meidän Isänämme”.

…joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Isämme ei ole tahraantunut siitä sotkuisesta, itsekkäästä, syntisestä kurasta, joka tunkeutuu tänne ja peittää tämän maallisen olemuksen. Jumala on erillinen. Hän ei ole saastunut vihasta ja kivusta. Huolimatta tästä kieppuvasta, pimeästä hämmennyksestä, joka valtaa minut, Jumala näkee kaikki kohtaamani asiat. Hän ymmärtää minua syvällisesti, ilman että tahraantuu minun kokemuksistani.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Kun Jeesus opetti tämän rukouksen, Hän ei ollut vielä saanut voittoa haudasta. Jumalan valtakunta on toteutunut niin paljon siitä, kun tämä rukous sanottiin ensimmäisen kerran. Jeesus nousi kuolleista! Uskoville annettiin Pyhän Hengen lahja, seurakuntia perustettiin, jaettiin ilosanomaa, opin että Jeesus rakastaa minua ja haluaa minut. Hänen valtakuntansa jatkuu ja haluan olla avoin tekemään Hänen tahtonsa, oli se mikä tahansa.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

Entä jos “jokapäiväinen leipä” on se, joka vetää minua lähemmäs Jumalaa? “Meidän jokapäiväinen leipämme” on sen ymmärtämistä, että Jumala vastaa päivän fyysisiin tarpeisiini. Pyydän Jumalalta siunauksia, jotka muistuttavat minua siitä, että Hän näkee kamppailuni ja haluni ja Hän on tullut vierelleni keventämään taakkaani tämän matkan ajan. Voinko kuitenkin myös pyytää Häneltä haasteita, päivittäistä kipua ja konfliktia, jotka pitävät minut kiinni Hänessä ja seuraamassa Häntä? Rehellisesti täytyy myöntää, että oli helpompi omaksua tämä asia, kun seisoin “muurinaukossa” ja rukoilin aviomieheni puolesta. Pyrin rukoilemaan meidän molempien puolesta: anna meille se päivittäinen leipä, jota me tarvitsemme päästäksemme lähemmäs Sinua – oli se sitten siunauksia tai haasteita, yltäkylläisyyttä tai tarpeita, riemua tai kipua – anna meille sitä, mitä me tarvitsemme tunteaksemme Sinua enemmän.

Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Jotkut käännökset tulkitsevat “velat” synneiksi, vääryyksiksi tai rikkomuksiksi. Sanassa rikkomus, voin tuntea sen kivun, miten minun oma olemukseni joutuu tallatuksi, loukatuksi ja tärvellyksi. Synti, joka minun pitää antaa anteeksi, on saanut aikaan joukkotuhon toiveilleni, odotuksilleni, henkilöllisyydelleni, taloudelleni… lapsillemme. Ja Jumala haluaa, että minä annan anteeksi, niin kuin Hän on antanut anteeksi minulle. Anteeksiantaminen ei ole yksittäinen hetki, se on jatkuva päätös. Aina kun kipu tulee pinnalle, anna anteeksi. Jokainen uusi loukkaus, anna anteeksi. Aina kun uusi seuraus vaikuttaa elämään, anna anteeksi. Koska Jeesus antoi anteeksi minulle. Joten kyllä, minä päätän antaa anteeksi. Ja auta minua, Isä, saamaan voimaa antaa anteeksi.

Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Tämä jae muistuttaa minua rukoilemaan Jumalan taisteluvarustusta (Ef 6:10-17) aviomieheni, lastemme ja itseni ylle. Kukaan meistä ei ole kiusausten ja itsekkäiden halujen yläpuolella, jotka johtavat pahaan. Nöyrien tunnustuksien ja anteeksiantamispäätösten jälkeen nyt on oikea hetki rukoilla suojausta, jota tarvitaan, kun ollaan vuorovaikutuksessa tämän maailman kanssa.

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Jumala voittaa. Mitä tahansa joudun kohtaamaan, mitä tahansa elämääni tulee, mitä tahansa tulee seuraavaksi, Jumala voittaa. Ei ole kyse minusta ja minun mukavuudestani. Valtakunta on suurempi. Mutta minä olen osa valtakuntaa. Jeesus haluaa minut valtakuntaan. Jeesus haluaa minut. Hän huolehtii suuremmasta valtakunnasta ja Hänellä on minulle paikka siellä.

Aamen.

Warnecke
Texas, USA
Rejoice Marriage Ministries

Katso uusimmat julkaisut TÄÄLTÄ

Lue lisää vierailijoiden kirjoituksia TÄÄLTÄ