Suomennettu hartaudesta: Are you tired of waiting? (Charlyne Cares Daily Devotional 7.12.2022)

Herra, kuule minua, huomaa huokaukseni! Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. Sinua minä rukoilen. Herra, jo aamulla kuulet ääneni, aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi.
Ps 5:2-4

Etkö jaksa odottaa? Oletko väsynyt siihen, ettet näe mitään todisteita, että jotakin olisi tapahtumassa vuoresi toisella puolella? Jumalan lupaukset eheytymisestä ovat odottamisen arvoisia. Jumala on uskollinen.

Tänään haluan jakaa Bobin kirjoittaman kirjeen, joka voisi yhtä hyvin olla sinun rakkaan miehesi tai vaimosi kirjoittama. Tiedän, että ympäri maailmaa on tuhlaajapoikia, jotka haluavat tulla kotiin jouluksi, mutta he eivät näe pakotietä omista olosuhdesotkuistansa. He tarvitsevat sinun rukouksiasi ja paastoamistasi.

On aika tavallista, että aiemmin ollut tuhlaajapuoliso odottaa nyt, että Pyhä Henki pehmittäisi hänen aviomiehensä tai vaimonsa sydämen, kun tämä on luovuttanut ja mennyt eteenpäin. Minuun sattuu kuulla, miten ihmiset ovat valmiita luovuttamaan, koska eivät jaksa enää odottaa.

Vihollinen kuumentaa olosuhteita, kun kuljet Herran kanssa! Käytätkö aikaa Herran kanssa olemiseen? Rukoiletko uskollisesti aviomiehesi tai vaimosi puolesta? Entä jos puolisollasi olisi syöpä ja hän asuisi kotona, olisiko sinulla silloin aikaa rukoilla? Tottakai olisi! Mikä ero näissä on? Puolisollasi on hengellinen syöpä sielussaan.

Varo vihollisen juonia ja keinoja. Muista, että vihollinen voi esiintyä valkeuden enkelinä, mutta hän houkuttelee sinua lankeamaan väärään suhteeseen.

Toivon, että tämä kirje Bobilta, joka oli tuhlaaja, voisi avata hengelliset silmäsi ja korvasi ja pehmentää sydäntäsi jatkamaan rukoilua rakkaan tuhlaajasi puolesta tässä kuussa.

Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!
Ps 27:14

Kulta,

Miten ihmeessä minä päädyin tänne? Halusin vain hieman viatonta hauskanpitoa ja asiat ryöstäytyivät käsistä. Tarvitsin enemmän ja enemmän hauskanpitoa pysyäkseni onnellisena, kunnes syyllisyys nousi suuremmaksi kuin mitä pystyin kestämään. Sitten lähdin. Ehkä en ollut niin hullu kuin mitä luulit, mutta tiesin vain, etten ansainnut olla naimisissa kanssasi. Luulin, että kunhan olisin poissa luotasi, niin syyllisyys häviäisi – mutta ei. Maailma sanoo, että avioero on ok, ja että minusta on tulossa “seikkaileva sinkku”. Toistaiseksi näyttää siltä, että minusta on tulossa vain surullinen sinkku.

En halua valittaa, mutta on minullakin vaikeaa juuri nyt. Luuletko, että on mukavaa tulla irrotetuksi omasta elämästään ja siirtyä syyllisyyden, synnin ja häpeän vallitsemalle maaperälle? Ei se ole. Tiedän, että se oli minun oma päätökseni, mutta minun oli pakko tehdä niin. Sitä paitsi aivan niin kuin se en edes olisi ollut minä, joka teki niitä asioita. Toivon, etten edes tietäisi koko sanaa “avioero”.

En tarkoita niitä asioita, joita sanon, kuten että “En ikinä rakastanut sinua.” Molemmat tiedämme, ettei se vain ole totta. Mutta se, että puhun paljon asioita, on vain osa koko tätä sotkua. Et ole huono ihminen. Itse asiassa olet aika hieno ihminen. Sen takia varmaan ajattelen sinua noin sata kertaa päivässä (mutta en ole ikinä kertonut sitä kenellekään). Yritän niin kovasti näyttää onnelliselta, mutta sisältäpäin kuolen hitaasti.

“Mikset sitten tule kotiin?” varmaan ajattelet. En vain voi, vaikka ajattelenkin sitä usein. Mitä muut ajattelisivat? Että olen vauva, joka tarvitsee äitiään (tai isäänsä)? Sitä paitsi, en tiedä miten erota tiedät-kyllä-kenestä, joka ei edes tiedä että kirjoitan sinulle. Jos tulisin kotiin, olisi todella, todella vaikeaa jättää tämä kaikki taakse. Olisitko tarpeeksi kärsivällinen antaaksesi minun parantua? Minua pelottaa, että jos ikinä tulen kotiin (mutta en ole koskaan tulossa kotiin), niin teen taas jotakin ja sinä haluat, että lähden. Se vaatii (tarkoitan siis vaatisi, anteeksi) paljon aikaa ja työtä meiltä molemmilta. Kerroinko, että näin unta siitä, että rukoilimme yhdessä? Se oli vain uni.

Parasta mitä olen tuntenut vähään aikaan, oli se, kun sanoit, että rukoilet puolestani. Omat rukoukseni yltävät tällä hetkellä vain katonrajaan asti, joten en rukoile. Tiedän kuitenkin, että Jumala on silti olemassa. Hän ei mennyt pois sen takia, että käänsin selkäni Hänelle, mutta minua hävetti etsiä Häntä kaiken sen jälkeen, mitä tein. Tiedän, että Jumala ei ikinä päästäisi minua taivaaseen nyt, joten kiitos rukouksistasi, jotka pitävät minut hengissä täällä maan päällä.

Mitä se tarkoittaa että “seisot avioliittomme puolesta”? Sinun pitää mennä eteenpäin elämässäsi. Minä lopetin satuihin uskomisen jo kauan aikaa sitten. En aio ikinä tulla kotiin, mutta olisi kiva, jos voisimme olla ystäviä. Soitan sinulle ja aion kysyä voisimmeko olla ystäviä – vain ystäviä. Ei, en pystykään, koska tiedät-kyllä-kuka estää minua soittamasta. En tiedä, miksi tunnen elämässäni kummallista painostusta sieltä suunnalta.

Voisin tulla käymään ja juttelemaan. Se tuntuisi hyvältä. Minun pitäisi valehdella päästäkseni pois, joten silloin sinä olisit vähän niin kuin se toinen nainen, joten en voi tehdä sitäkään. Tunnen itseni niin kuin häkkieläimeksi suurimman osan ajasta. Haluaisitko minut kotiin sellaisena kuin olen, sekavana ja kaikkea? Et varmaan, kaiken sen jälkeen, mitä olen tehnyt meille.

Luulen, että tämä kirje pitää toimittaa sinulle henkilökohtaisesti, ehkä jättää se sinun (meidän) ovelle. Otan tavarani mukaan, ihan vain varulta sen takia, jos satun näkemään sinut ja vastaat myöntävästi kotiinpaluuseeni. Voin selvittää tämä toisen sotkun myöhemmin, jos suostut.

Tiedätkö mitä? Sydämeni lyö nopeammin ja tunnen oloni kevyemmäksi kun suunnittelen kotiinpaluuta. Aivan kuin painolasti olisi lähtenyt harteiltani. Tämä saattaa olla yksi monista “valestarteista”, mutta harjoittelen kotiinpaluuta tänään. Toivon totisesti, että olet valmis ottamaan minut vastaan, tällaisena kuin olen.

Häneltä, joka ei koskaan oikeasti lakannut rakastamasta sinua.

Rakkaudella,
Bob

Siunauksin,
Charlyne Steinkamp
Rejoice Marriage Ministries